1 Sep 2012

Eestin ihanat leivonnaiset





Vietin ainokaisen lomaviikkoni Kuressaaressa. Tämä olikin ensimmäinen kertani Tallinnan ulkopuolisessa Eestissä. Kuressaare on pieni kaupunki eteläisellä Saaremaalla (varmaankin ainoa kaupunki Saaremaalla). Kuressaaren päänähtävyys on keskiaikainen Piiskopilinnus eli piispanlinna, jota ympäröi leveä vallihauta. Linna on säilynyt melko hyvin ja sen restaurointi aloitettiin jo 60-luvun lopulla. Linnassa toimii nykyään museo ja lähes kaikkiin linnan osiin pääsee käymään. Siellä oli jännittäviä kapeita portaikkoja, pimeitä käytäviä ja myös neuvostoaikoja esittelevä näyttely.

Kaupungin keskustassa oli useita puoteja, joissa myytiin saaremaalaisia käsitöitä kuten Muhun lapasia ja Saaremaan tossuja. Teimme myös pienet retket Kuressaaren ympäristöön. Kävimme Sääre-niemen kärjessä ihailemassa Itämerta ja Riian lahtea. Niemenkärki oli täynnä pientä pyöreää merenhiomaa kiveä. Kävelyn jälkeen kengänpohjat ja housunpuntit olivat valkean kalkkipölyn peitossa. Kävimme myös tammilehdossa ja Kaalin meteoriittikraaterin luona. Meteoriitti oli pudonnut sinne jo noin 4000 vuota sitten synnyttäen valtavan kraaterin lisäksi muutaman pienen kraaterin. Kraaterin ympärille oli noussut vallit ja ajan myötä sinne sataneet vedet ovat muodostaneet järven. On arvioitu, että pudonnut meteoriittimöhkäle on maahan pudotessaan ollut noin 1000 tonnin painoinen ja koostunut 91% raudasta ja 8,7 % nikkelistä. Nopeasti laskien möhkäle on siis ollut noin 12 m halkaisijaltaan. Vallien ulkopuolelta on löydetty merkkejä muinaisesta asutuksesta ja raudansulatuksesta.

Vaeltelin mielelläni ympäri kaupunkia katsastellen kahviloita ja ravintoloita ruokakauppojen valikoimista puhumattakaan. Harmittavasti kuvaaminen unohtui useampaan kertaan. Rahka, maustamaton jogurtti ja leivonnaiset ovat mielettömän hyviä Suomenlahden tuolla puolen.


 Kuressaaren keskustassa oli ihana Vanalinna Kohvik, jossa vierailin peräti kolme kertaa. Ehdottomasti parhainta oli kohupiim korp eli rahkapulla.

 Myöskin Vanalinna Kohvikin valikoimasta: Sidrunijogurti koog

Tuorejuustokakku à la Classic Kohvik












Pääkadulla hieman ennen keskustaa oli myös Kalevin kommipood, joka oli yhdistetty kahvila ja makeismyymälä. Paikassa pääsin hienostyi kokemaan ihanan Viron asiakaspalvelukulttuurin :D Kun tulin myymälään, ei sanaakaan, myyjä vain seistä nökötti tiskin takana ilmeettömänä. Sama jatkui sen ajan, kun kiertelin hyllyjä. Miten ihanan vapauttavaa, kun ei tarvitse vaivautua siitä, että vie myyjän aikaa, kun haluaa katsella ja kierrellä rauhassa. Olisin voinut ostaa myymälästä vaikka mitä. Sieltä löytyi jopa Odensen marsipaania, kransekagemassaa ja nougat’a, joita olen joskus muinoin tuonut Tukholman reissuilta. Osa suklaista oli huomattavasti huokeampaa kuin kaupoissa, pakattuna tehtaanmyymälätyylisesti isoihin pakkauksiin, mutta myös sievästi lasipurkeissa esillä olevat konvehdit olivat mielestäni halvempia kuin vastaavat kaupassa.

Täytyy myös kehua Kessu Kohvikin ohukaisia rahka-vadelma-täytteellä. Kuvaa en ikävä kyllä muistanut ottaa. Terassi oli jonkintapaisella sisäpihalla ja sinne sattui sopivasti tuuli, joka tempaisi siskoni paperiservetin ilmaan. Servetti teki ilmassa kierroksen koko terassin laajuudelta ja sitten palasi takaisin luoksemme (mun niskaan).

Kaupasta löytyi Lavass-leipää, joka oli kuin todella iso ohut rieska. Lavass on alkuperältään Gruusiasta, mutta useilla virolaisilla leipomoilla oli oma versionsa, myös Fazerilla(!). Miksei sitä saa Suomesta? Täytynee vielä tutustua, miten leipää tulisi käyttää. Nyt tein siitä vain lähinnä rieskarullia. Toinen löytö oli maitohyllystä löytyvät rahkapatukat, joissa oli ohut suklaakuorrute, jonka alla oli tiivistä makeaa rahkaa maustettuna esimerkiksi suklaalla tai vadelmahillosydämellä.

Ehdimme viettää myös Tallinassa muutaman tunnin ennen paluulautan lähtöä ja tapani mukaan suunnistin Loiri pagar-leipomolle. Sieltä olen joka Tallinnan reissulla käynyt leipäostoksilla. Viimeksi olin Tallinnassa käynyt alkutalvesta 2011, jolloin kadut olivat autiot ja kaupunki jotenkin aivan hiljainen. Tällä kertaa oli suht kesäinen viikonloppu ja kadut täynnä terasseja ja turisteja. Käännyin tutusta kulmasta Raekoja-torilta, mutta kadut näyttivät kovin oudoilta, trendikkäiltä ja täysin erilaiselta kuin viime käynnilläni. En sitten löytänytkään vakioleipomoani, vaikka haeskelin paikkaa varmaan puolisen tuntia. Onhan se saattanut lopettaakin, koska aikaisemmin seutu oli syrjemmällä turistimeiningistä ja nyt se oli selvästi jo rahakkaamman oloista: talot oli maalattu uusin kirkkain värein ja niiden kivijaloissa oli trendikahviloita ja –puoteja. Vuokrat alueella ovat varmaan moninkertaistuneet ja leipomon on täytynyt muuttaa, huoh. Tosin saattaa olla, etten vain löytänyt oikealle alueelle. Jospa se olisi niin. Täytynee katsoa vielä google mapsin kautta tai yrittää löytää netistä tuon Loiri-leipomon kohtalosta. Ostin sitten sataman Rimistä Lavass-leipää kolmea eri sorttia. Kohupiim korpeja ei löytynyt, mutta rahkaa ostin useita sortteja (hinnat olivat lähes kaksinkertaiset Kuressaaren hintoihin verrattuna).

Laventeli-tuorejuustotartaletti

No comments:

Post a Comment

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...