2 Aug 2013

Pão de Queijo



Tiesin että nämä olisivat taivaallisia! Ensimmäisen kerran törmäsin näihin Tokiossa, tai oikeastaan näin Tokyu Hands-liikkeen leivontaosastolla jauhopussin, jonka päällä luki jotain Pao de ... (tietenkin katakanalla kirjoitettuna), ja tavalliseen tapaani minun oli selvitettävä, mitä ne olivat.

Japanissa vierasperäiset sanat kirjoitetaan omalla kirjoitusjärjestelmällään (joskus sitä käytetään kyllä japanilaisiinkin sanoihin, mikä on todella hämäävää). Monesti jäin miettimään, mikähän tuokin sana on yrittäen lausua äänneyhdistelmään päässäni eri tavoin. Tässä tapauksessa jo tuo japanilaistettu nimi vei ajatukseni juustoleipiin. Tästä tiedosta kiitos kuuluu Lidlin vuohenjuustolle (queijo de cabra tms.). Itse ainakin osaan useilla kielillä ruokasanastoa ihan vaan pakkausmerkintöjen takia :) Nyt viimein sain kokeiltua näiden tekemistä (tietämättä miltä niiden kuuluisi maistua).



Viime aikoina olen yrittänyt etsiä Mochi Pan-reseptiä (en tietenkään ole maistanut niitäkään ikinä). Suurin osa resepteistä käyttää valmista korealaista seosta, johon lisätään vain maito ja kananmuna. Korealaiset tuntuvat käyttävän valmiita leivontamiksejä melko paljon (tai sitten niitä vain oli Japanissa yllin kyllin). En yleensä tykkää käyttää valmiita seoksia, eikä täältä varmaan edes saisi kyseistä sekoitusta (vaikka Tullintorin East Asia Marketista ja Satakunnankadun ja Hämeenpuiston risteyksen Siam Housesta saakin paljon kaikkea muuta aasialaiskokkailuihin). Mochi Pan-leipää ei tehdä mochijauhosta, vaan tapiokatärkkelyksestä, josta voi tehdä myös brasilialaisia "juustoleipiä" (pão de queijo). Niissä molemmissa on se ihanan sitkeäntahmea rakenne, joka on myös mochissa (=japanilainen riisikakku, joka ei todellakaan muistuta lainkaan niitä riisikakkuja, joita täällä myydään). Mochi-sanalla voidaan myös viitata tuohon sitkeäntahmeaan rakenteeseen. Pan tarkoittaa leipää (Japanissahan ei ole perinteisesti syöty leipää, joten sanakin tuli portugalilaisten mukana japanin kieleen). Syy, miksi kerroin näin paljon mochi-leivästä, on lähinnä se, että pão de queijo-palleroiden reseptejä löytyy helpommin, mutta pääasiallinen kiinnostuksenkohteeni on kuitenkin Mochi Pan. Nyt, kun olen näitä pãoja tehnyt, uskallankin lähteä kokeilemaan myös Mochi Panin tekemistä.

Pão de Queijot ovat ikäänkuin tuulihattuja, jotka on vehnäjauhon sijaan tehty tapiokatärkkelyksestä. Brasiliassa ne yleisemmin tehdään happamista jauhoista, harvemmin makeista jauhoista. Ilmeisesti happamia jauhoja on hankala saada täältä. Ohjetta hakiessani löysin myös mahtavan leivontaan liittyvän blogin. Muokkasin ohjetta vain hieman (lähinnä johtuen amerikkalaisista mitoista ja lämpötiloista). Lopputuloksen kuuluu olla rapea päältä ja kuplaisen sitkeäntahmea sisältä (kuin mochituulihattu :P).



Pão de Queijo (20 palleroa)


1.25 dl vettä
1.25 dl maitoa
0.6 dl (4 rkl) rypsiöljyä
1.5 tl suolaa
225 g tapiokatärkkelystä
2 munaa
50 g parmesania tai muuta kovaa juustoa, hienoksi raastettuna

Lämmitä vesi, maito, öljy ja suola kiehuvaksi. Kaada nesteseos tapiokajauhojen päälle ja sekoita puuhaarukalla, kunnes ssat jokseenkin tasaisen massan (taikinaan saa jäädä tässä vaiheessa vielä jauhoklimppejä, älä huoli). Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi (voit nopeuttaa jäähtymistä esim. laittamalla taikinakulhon kylmään vesihauteeseen).

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Sekoita kananmunat ja juustoraaste keskenään. Lisää se vatkaten jäähtyneeseen jauhomassaan. Jos sinulla on yleiskone, käyttäisin sitä, omasta käsivatkaimestani loppui hieman vääntö (tai oikeastaan taikina ryhtyi kiipeämään ylös pitkin vatkaimia). Vatkaa massaa, kunnes se on tasaista (käsivatkaimella tähän meni ehkä noin 3 minuuttia). Lusikoi taikina leivinpaperilla vuoratulle pellille noin 2 rkl kokoisiksi nökäreiksi. Voit tehdä nokareet myös vedellä kostutetuin käsin. Laita uuniin keskitasolle ja alenna lämpötila 175 asteeseen n. 5-10 minuutin jälkeen. Paista yhteensä n. 30-35 minuuttia tai kunnes ne ovat kullanruskeita. Nauti lämpimänä!

Lähde: joepastry.com


No comments:

Post a Comment

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...