Ketunhäntä tutkii: Vispipuuro

Edit: postaus jäi tekemättä syksyllä Japanin matkan aiheuttamien kiireiden vuoksi, joten postaan sen nyt (blogin uudenvuoden siivous), vaikkei aivan sesonki olekaan. Puolukoita saa onneksi myös pakkasesta.

Syksyisin on saatava ihanan pinkkiä, pilvenpehmeää vispipuuroa. Mieltäni on jo useamman vuoden ajan vaivannut (siis silloin kun mietin vispipuuron tekemistä, en sentään ympäri vuoden ole sitä miettinyt), kumpaa koulukuntaa uskoa: kuumana vai vasta kylmänä puuronsa vatkaavia. Valmistin erän vispipuuroa, jaoin sen kahtia ja vatkasin puolet heti. Toinen puolisko jäähtyi sillä välin vesihauteessa ja sitten vatkasin senkin.

Huomioita:

-kylmä puuro vispautuu vaaleaksi nopeammin
-kuumana vatkattu puuro jähmettyy kovemmaksi, lohkeilevaksi, missä kylmänä vatkattu pysyy juoksevampana

Kuumana vatkatun puuron tymäkämpi koostumus ei ole ehkä yhtä pilvenpehmeä, mutta mielestäni ilmavampi (se sisältää pieniä ilmakuplia, jotka vapautuvat suussa :D ) ja kevyempi.

Eli mielestäni kysymykseen kumpi tapa on "oikea" ei ole oikeaa vastausta, vaan kyseessä mahtanee olla makuasia. Äitini on tainnut tehdä kuumana vatkattua puuroa, ainakin muistan lapuudestani puuron olleen lohkeilevaa. Joten itse ehkä kallistun jatkossakin kuumana vatkattuun.

Tässä vielä havainnollistava kuva (pahoittelut kuvan laadusta, Suomen syksy ei todellakaan helli harrastelijaruokakuvaajaa, aina valkotasapaino ihan pielessä, kun pitää kuvata keinovalaistuksessa. Toisekseen kuva ei ole edes tarkka).

Follow Kitchenfoxtales via Instagram, Pinterest and Facebook to not miss a post!