Ketunhäntä tutkii: Helsingin korvapuustit

Kuulin jo jonkin aikaa sitten, että Nyt-liitteessä oli ollut alkutalvesta juttu Helsingin korvapuusteista. Tietysti kiinnostuin asiasta, sillä olenhan korvapuustien suurin ystävä (vrt. aiemmat jutut täältä ja täältä). Ja kuten kaikki varmasti jo tietävät, niin korvapuustihan on kaikkien aikojen paras leivonnainen (ja makuasioistahan saa kiistellä ;) Kaivoinkin artikkelin esiin ja päätin syventyä aiheeseen enemmän (luonnontieteellisesti kiinnostuneelle itselleni en mahda mitään). Tein testin  korvapuustien ominaisuuksista Excel-taulukon (ks.alla) ja jalostin testidatasta lisätietoa, jolla saattaisi olla vaikutusta korvapuustien makuun. Näiden tietojen nojalla muodostin sitten eräänlaisen ennakkoasetelman omalle tutkimukselleni.

Tykkään ennemmin ali- kuin ylipaistuneista korvapuusteista (tosin pinta saisi olla kyllä paistunut), sellaisista joissa on käytetty kunnolla kanelia ja joissa on kunnolla kierteitä (jotta sisin osa olisi slightly underbaked ja mehevä!). Niinpä olemassaolevan testidatan perusteella laskin testiin päätyneiden korvapuustien tiheyden (tosin tässä täytyy tyytyä melko raakaan approksimaatioon, sillä korvapuusteista on tiedossa vain korkeus, leveys ja pituus). Laskin näiden perusteella puoliellipsoidin kaavalla tilavuuden, mutta jahka pääsen itse testailemaan, aion kyllä määrittää niiden pullien tilavuuden ihan oikeasti (todennäköisesti kappaleen syrjäyttämän veden määrän perusteella...). Eli tutkimusasetelmani nro 1 on, että mitä tiivimpi, sen parempi :D

Testidatan perusteella ykköseksi tällä asetelmalla sijoittuu Café Aquamarinen ja Konditoria Hopian puustit jaetulla 1. sijalla, hyvänä kakkosena Kanniston puusti (joka olikin alkuperäisen testin voittaja). Ero ei ole kovin suuri näiden kolmen kesken ja oikeastaan tämä laskennallinen tiheys pyöristyy mittausepävarmuudesta johtuen samaan näiden kolmen kesken (vrt. taulukko 1).Tiheydeltään pienimmän puustin titteli menee Ekbergin puustille, joka sijoittuikin viimeiseksi testissä. Tosin lähes saman tiheyden omaavat Gottland Delin sekä Avikaisen puustit, joista toinen ylsi peräti hopeasijalle alkuperäistestissä. Jaa, melko mielenkiintoista, vai mitä? Pitänee päästä itse testaamaan (en pistä hanttiin haha).

Olen jo aikaa sitten tullut sellaiseen johtopäätökseen, joka pätee ainakin omatekemiini puusteihin, että mitä rumempi lopputulos, sitä parempi maku. Jos taikinaan laittaa riittävästi jauhoja pullien ulkomuodon maksimoimiseksi, lopputulos on KUIVA ja kova! Siksi korvapuustin ulkonäön ei pitäisi mielestäni saada ainakaan kovin suurta painoarvoa testissä. Tätäkin haluan testata tutkimusasetelmana, mutta en tiedä tarkkoja periaatteita joilla ulkonäköpisteytys on annettu: onko ajateltu vain ulkonäköä, vai onko arvosanaan vaikuttanut tuomareiden mieltymys siitä, mikä on herkullisen näköinen puusti (koska jos näin olisi, niin itse antaisin korkeammat pisteet sellaiselle rumalle, likilaskuisen oloiselle :D )

  Taulukko. Nyt-liitteessä testattujen korvapuustien ominaisuuksia.Tummemman sinisellä suurin arvo, vaaleammalla pienin.

Alkuun ajattelin testata nyt ainakin testin lupaavimmat yksilöt, jotka valikoin omien henk.koht. preferenssieni mukaan.  Testi alkakoon ;) Haasteeksi saattaa muodostua se, kuinka saan puustin kotiin mitattavaksi ennen kuin syön sen lol

Follow Kitchenfoxtales via Instagram, Pinterest and Facebook to not miss a post!