Crescendo

Rakastan kahvia. Aamuni alkaa aina mukillisella kahvia. Suodatan sen MoccaMasterilla suoraan johonkin Muumi-mukeistani (näin välttyy kahvikannun pesulta). Juon sen lähes poikkeuksetta mustana ilman sokeria (kuten Twin Peaksin agentti Cooper). Ainoastaan mikäli minulla on epäilyksiä kahvin mausta, laitan sinne kermaa (tai kerman puutteessa maitoa). Epäilykseni heräävät yleensä, mikäli kahvi näyttää laihalta, haisee seisseeltä tai tiedän sen olevan "pannunpohjia".



Lapsena kahvia oli aina saatava maistaa (ja sitten sanoa, että se on pahaa). Muistan, kuinka lapsena inhosin sitä hajua, mikä isästä löyhkäsi, kun hän oli juonut kahvia. Maitokahvi oli kuitenkin hyvää. Mummulassa oli espressokeitin ja saimmekin pikkusiskoni kanssa silloin tällöin pullan seuraksi "maitoa espressolla". Se tarjottiin meille aina kiinalaisista riisiposliinisista espressokupeista.

Abivuoden syksyllä työskentelin Gallupilla ja työpaikka tarjosi kahvin (mutta ei maitoa), jolloin kahvia tuli yleensä juotua yksi kupillinen illassa (mustana!). Kahvinjuojaksi ryhdyin kuitenkin vasta 20-vuotiaana. Kai se oli jotenkin aikuisuuteen siirtymistä. Opiskelukaverini TTY:llä (tai silloinhan se oli TTKK) joivat kahvia ja siitä se sitten alkoi ensin: iltapäiväkupillinen silloin tällöin. Sitten seuraavana kesänä tummasta, höyryävästä kahvimukillisesta tuli uusi aamurutiini. Syksyllä aloin seurata tv-sarjaa nimeltä Gilmoren tytöt: ihanat Lorelei ja Rory joivat aina kahvia, joten se vahvisti entisestään kahvirakkauttani.

Löfbergs Lila-kahvi pääsee nyt aloittamaan kahvinmaistelusarjan. Yleensä juon Classicin Fransk rostia, mutta nyt kaupasta tarttui matkaan tuo Crescendo, joka on ilmeisesti tummin Löfbergin kahveista. Maku on todella tumma, ehkä jopa liian paahteinen minulle, koska juon kahvin yleensä mustana. Pakkauksenkin mukaan sopii parhaiten maidon kera. Kahvi on 100-prosenttisesti Arabica-pavuista ja sopii valmistettavaksi niin suodatinkeittimellä, pressopannulla, perkolaattorilla ja myöskin "in cup", mitä en kyllä oikein ymmärrä. Tarkoittaako se, että se ripotellaan kuppiin?

Kahviporojen tuoksussa on paahteisuuden ja suklaan lisäksi havaittavissa hentoa karvasmantelituoksua. Se voisikin sopia hyvin aterian päätteeksi Amaretton seuraan. Paahteisuudesta johtuen kuitenkin joisin sen mieluiten varmastikin café au lait'na. Lempikahviani Fransk rostia ei tämä Crescendo kuitenkaan voita.



Follow Kitchenfoxtales via Instagram, Pinterest and Facebook to not miss a post!